Ette usko sitä paniikintunnetta, kun katsoin ylöspäin ja näin sen pedon! Se oli ruma, karvainen ja kiiluvasilmäinen peto!! Apuaa! Se oli hullu tappajakissa. Se oli huomannut minun avuttoman tilani räpelöidessäni kömpelösti pihlajanrunkoa pitkin, ja päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen.
Silmät murhanhimosta kiiluen ja kynnet tanassa valmiina raatelemaan, se lähestyi uhmaavasti hypäten alempaan oksanhaaraan, lähemmäksi minua, avutonta uhria. En voinut kuin puristaa puunrunkoa ja rukoilla Äiti Teresaa. Hätäni oli sanoinkuvaamaton. Kamala peto katseli minua kuin mitäkin lihankimpaletta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti